Tässäpä eräälle "ystävälle" (huom: riimitys erikoinen joten korostin väreillä):
Yövieras
Korjaa tätä emme,
yksin saat ystävyyden kantaa.
Kun päästin sinut,
päästin kahleet pelkojemme.
Tunsin suurta helpotusta.
Ja lämmin yömme musta
ei valaissut se, sen vasta paljon jälkees huomasin.
Helppohan on lapiolla
kaivaa löyhää santaa.
En hautaas ottanut,
sen annoin itselläsi olla.
Voisit vielä silmään kusta.
Jos vaan hautasi tuo musta
ei pitelisi se, sieltä jos kerran luokses nousisin.
Vieras olit mulle,
kuljin yksin autiota rantaa.
Ja niinkuin aina,
en jaksa enää antaa aikaa sulle.
Enkä tunne katumusta.
Kun sielusi tuo musta
ei kadonnut se, takaseinään viereen pirun naulasin.
Jos tykkäsit tästä postauksesta laitathan eteenpäin. Kiitos!
- Jarppi Captain Industry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huolia, murheita, turhia toiveita...?