Tämä on kertomus isäni ottoisän, Jallun elämästä. Lukeminen kannattaa aloittaa tarinasta Jallu: Pistooli. Ja sen jälkeen edetä järjestyksessä (Jallu 1. (T)) Jne...
7.
30-luvulla kun Lapuan liike oli voimissaan olivat myös kotikyläni rikkaimmat isännät olleet liikkeen kannattajia. Sikäli kun nyt semmosessa sydänmaakylässä yleensä rikkaita oli...
Joka tapauksessa nämä oikeistolaiset talolliset olivat jo suunnitelleet Jallunkin muiluttamista. Jallu ei ollut vuoden 1918 tapahtumien jälkeen osoittanut kiinnostusta minkäänlaiseen poliittiseen toimintaan kuin korkeintaan henkilökohtaisten mielipiteiden ilmaisun tasolla.
Jallua ei kuitenkaan pelastanut muilutukselta poliittinen passiivisuus. Pelastaja oli Mauser-pistooli josta aloitustarinassa (Jallu: Pistooli) kerrotaan.
Nimittäin naapurin isäntä, Masula, oli sattunut tietämään asioiden oikean laidan ja kertonut muilutuksen suunnittelijoille että kannattaisi varautua paitaan mahdollisesti tulevien rekien varalta. Jallu nimittäin nukkui aina ladattu pistooli tyynynsä alla.
Tästä tulee sanontani "Hyvä pistooli on paras päänalunen." Suositan muuten tapaa muillekin...
8.
Isäni kertoi aina kuinka Jallu oli usein töihin lähtiessään kironnut laulamalla ja vannonut ettei koskaan enää palaa. Kuitenkin hän poikkeuksetta oli aina iltaisin palannut metsästä pihkalle ja parkille tuoksuvana.
Siihen saakka!
Nimittäin yhtenä iltana häntä ei ollut kuulunutkaan töistä.
Vuosi oli 1962. Entinen appiukkoni jutteli kerran tuosta vuodesta. Se oli kuulema ollut outo vuosi. Metsäpaloja oli ollut usein kesällä niin että maisemien yllä oli lähes jatkuvasti leijunut savuhuntu. Jallu oli kadonnut ja muitakin outoja asioita oli tapahtunut. Muistaakseni pienestä joesta oli löydetty raskaana oleva piika jonka ison talon poika oli hukuttanut. Silloin kun ei sosiaaliluokan ulkopuolelta juuri puolisoa otettu...
Jallua ei ollut heti löydetty etsinnöistä huolimatta. Väitettiin että katoamisen jälkeen metsistä olisi kuulunut huutoja mutta en muista oliko niin että noita huutoja ei ollut kukaan lähtenyt tarkistamaan vai eikö vain ollut löytänyt mitään.
Lopulta, en muista kuinka pitkän ajan jälkeen, Jallu oli löydetty. Ei kuitenkaan siltä suunnalta missä hänen olisi voinut savotan yms perusteella olettaa olevan. Isäni oli haettu tunnistamaan vainajaa.
Jallu oli istunut maassa selkä puuhun nojaten, jalat suorina, toinen jalka toisen päällä. En muista tarkkaan mutta voisi olettaa että tunnistaminen sellaisen ajan jälkeen oli tapahtunut pääasiassa vaatteiden yms tarvikkeiden perusteella.
Lehdessä oli tapahtumasta ollut juttu: "Sydänmaan miehen kuolema, erämaa on perinyt omansa.""
Minulla on siitä vielä lehtileikekin tallessa. Tai hetkinen! Taitaakin olla niin että leike on eräs isäni kirjoittama lehtijuttu jossa siteerataan tuota lekettä. Tarkistetaan!
Sellainenhan se oli.
Koetin juuri googlettaa Jallun kuolinvuotta kun törmäsin Kansallisarkistossa Jallun tapausta käsitteleviin Valtiorikosylioikeuden papereihin. Palaanpa asiaan myöhemmin...
Muistelu päättyy toistaiseksi mutta palaan vielä noihin Valtiorikosylioikeden papereihin osassa "Jallu 5. (T)"
Katso myös:
Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!
-Jarppi Captain Industry