Siirry pääsisältöön

Jallu 5. (T)

 Jallu 5. (T)

Tämä on kertomus isäni ottoisän, Jallun elämästä. Lukeminen kannattaa aloittaa tarinasta Jallu: Pistooli. Ja sen jälkeen edetä järjestyksessä (Jallu 1. (T)Jne...

Tietääkseni ainoa kuva Jallusta. Maisema on minulle lapsuudesta tuttu, mies ainoastaan tarinoista.


Ja sitten mennään:

9.

Katson oikeudekseni julkaista Valtiorikosylioikeuden Jallua koskevat paperit tässä yhteydessä koska niissä ei ole mitään salattavaa tai hävettävää ja koska ne jo löytyvät internetistä:



























Tässäpä nämä. Isot kiitokset avusta kaunokirjoituksen tulkitsemisessa Heidi Sini Johanna Partaselle ja Anssi Nousiaiselle!

Seuraavassa olen hahmotellut Jallun sotatietä ja elämänkaarta vähän laajemminkin. Pohjana käytin näitä valtiorikosylioikeuden papereita ja sisällissodan ja varsinkin Riihimäen punakaartin historiaa. Perehdyin erityisesti Hyvinkään taisteluun, Riihimäen valtaukseen ja Lahden taisteluun. 

Näistä kaikista löytyy runsaasti tietoa netistä joten en ala niitä sen tarkemmin tässä yhteydessä käymään läpi. Halutessaan jokainen voi perehtyä niihin tarkemmin. 

Seuraavassa esitän päätelmäni vuoden 1918 tapahtumien kulusta Jallua koskien sekä Jallun todennäköisimmän sotatien. Lopuksi avaan hiukan kuinka päädyin lopputulokseen.

Jallu liittyi Riihimäen punakaartiin päivää ennen kuin viimeiset kaartilaiset lähetettiin Riihimäeltä Hämeen rintamalle. Ei siis ole  todennäköistä että Jallu olisi lähetetty rintamalle ja mitkään tosiseikat eivät tällaista tuekaan, etenkään myöhempi tapahtumien kulku. Jallu siis ilmeisesti jäi Riihimäelle tai lähistölle.

Siirtyikö punaisia Riihimäeltä Hyvinkäälle? Yritin selvitellä asiaa mutta tällaista tietoa en mistään löytänyt. Ainoa ohuen ohut yhdistävä lanka saattaisi olla Riihimäen piiriesikunnan ylipäällikkö Efraim Kronqvist. Hän oli Hyvinkään punakaartin päällikön, Oskari Koivulan, esimies. En saanut varmuutta oliko Kronqvist itse fyysisesti paikalla hyvinkään taistelussa. Mutta vaikka Riihimäen punakaartilaisia ei olisi isommassa mittakaavassa siirtynytkään Hyvinkäälle saattaisi yksittäinen tai muutama kaartilainen ollakin siirtynyt Hyvinkäälle, esim ylipäällikkö Kronqvistin lähettinä. Jallu yhtenä. Näin pienestä liikkeestä ei välttämättä jäisi merkintää historiankirjoihin.

Hyvinkäällä Jallu itse kertoo taistelleensa vuorokauden. Erittäin suurella todennäköisyydellä hän on Hyvinkäällä taistellutkin ja mikäli aika pitää paikkansa on hän joko irtautunut tuosta parin päivän taistelusta aiemmin tai liittynyt siihen myöhemmin mukaan. Tämä tukisi "taistelulähettiteoriaani."

Papereiden mukaan Jallu tunnustaa taistelleensa Hyvinkäällä vuorokauden ja Lahdessa neljä vuorokautta. Hyvinkään taistelusta punaiset pääasiassa vetäytyivät Riihimäelle ja taistelivat Riihimäen valtauksessa. Miksi Jallu ei puhu mitään Riihimäen taisteluista? Järkeviä vaihtoehtoja taitaa olla kaksi: 

Jallu taisteli Riihimäellä mutta ei tunnustanut sitä. Syynä voisi olla että Hyvinkään ja Lahden taisteluille oli löytynyt todistaja joten ne oli sama tunnustaa mutta kukaan ei ollut kertomassa oikeudelle että Jallu oli taistellut myös Riihimäellä. Silloin asiasta kannatti varmasti pitää turpansa visusti kiinni. Riihimäellä kun mm. oli punaisten vankeina pappejakin ja yhdeksän pakko-otettua siviiliäkin oli ammuttu kasarmeille.

Epäuskottavampi vaihtoehto on että Jallu olisi lähtenyt siirtymään Hyvinkäältä suoraan Lahteen. Miksi? Oliko hän karkuri? Miksi hän sitten ei ollutkaan paennut vaan liittyikin Lahden taisteluihin? Oliko hänellä jokin erityistehtävä minkä vuoksi piti kiirehtiä suoraan Lahteen? 

Itse pidän todennäköisimpänä vaihtoehtona Riihimäen taisteluun osallistumista.

Eli näyttäisi siltä että Jallu sittenkin "seikkailee epäsuorasti" Veijo Meren historiallisessa romaanissa Vuoden 1918 tapahtumat. Sehän kertoo Riihimäen valtauksesta. Loistava kirja muuten. Tavoittaa tapahtumien mielettömyyden ja sattumanvaraisuuden. Suosittelen!

Seuraavaksi Jallu perääntyy punaisten joukoissa Riihimäeltä kohti Lahtea. Lahtihan oli jo aiemmin vallattu saksalaisten ja valkoisten toimesta. Eri puolilta lännestä pakenevia punaisia alkaa kerääntyä Lahden länsipuolelle. Muutamaankin kertaan he yrittävät Lahden valtaamista murtaakseen tiensä Venäjälle. Kaikki hyökkäykset kuitenkin epäonnistuvat ja lopulta saksalaisten vastahyökkäys ratkaisee tilanteen lopullisesti.

Linnan Täällä Pohjantähden alla kuvaa Akseli Koskelan johtamien punaisten viimeisiä taisteluja juuri näillä seuduilla. Eli Jallu pääsee "seikkailemaan epäsuorasti" myös Koskelan Akselin kanssa samassa kirjassa. Joka ei kummempia esittelyjä kaivanne. Suosittelen!

Jossain Lahden lähettyvillä Jallu sitten haavoittuu ja joutuu/pääsee sairaalaan josta hänet pidätetään ja siirretään vankilaan. Lopulta Lahden länsipuolella saarroksiin joutuneet punaiset antautuvat.

Valkoinen terrori ei näy valtiorikosylioikeuden papereissa. Sen niistä nyt tietysti huomaa että haavoittunut siirretään välittömästi sairaalasta vankilaan. Mutta niissä ei kerrota kuinka vangeille heitettiin lehmän raakoja sisuskaluja koppiin ruoaksi. Eikä sitä kuinka Jallu pakotettiin kolmesti kaivamaan kuoppaa ja annettiin ymmärtää että hän olisi yksi täytteistä. Kuulopuheisiin on luottaminen silloinkin kun kerrotaan Jallun surmanneen kopissa toverinsa kalikalla tämän pyynnöstä. Ei vain ollut enää jaksanut...

Punainen terrorikaan ei tässä tarinassa näy. Tai oikeastaan välillisesti sen voi nähdä Riihimäen valtauksessa johon osallistuminen pidettiin visusti omana tietonaan...

Jos jollain on jotain tietoa Jallusta, vaikkapa kuinka pieniä ja epävarmoja tiedonmuruja tahansa, niin ottakoon yhteyttä.

Eipä ollut Jallulla aavistustakaan että ottopojallaan tulee olemaan poika joka saa kuulla hänestä tarinoita, on vieläpä kiinnostunut niistä ja tapiksi on olemassa Internet ja siellä blogi jossa tuo pojanpoika tekee hänestä kuuluisan ja eräänlaisen sankarinkin. Maailma on outo paikka...

Katso myös: 

Jallu: Pistooli

Jallu 1. (T)

Jallu 2. (T)

Jallu 3. (T)

Jallu 4. (T)

Jallu: Mustalaiset


Digiarkisto


Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!

-Jarppi 92

Kommentit

Suositut postaukset:

Turha julkkis

Turha julkkis Aluksi olin heiverö, jota kaikki kiusasivat koulussa. Käteni olivat kuin rihmarullalangan päässä heiluvat solmut. Turpiin tuli koulumatkoilla mennen, tullen ja palatessa. Tyttöjä en saanut, kun en uskaltanut niille suutani avata, eikä minulla olisi seisonutkaan. Lähestymistä haittasi sekin, että mennessäni kahta metriä lähemmäksi heitä he erittivät suuntaani sylkeä hallitsemattomasti. Kaikki sukulaiseni kuolivat samassa rytäkässä. Asuin sijoitettuna perheessä jossa isä oli juoppo, äiti naispuolinen piru, poika väkivaltainen roisto ja ihmissyöjä ja tyttö narkomaanihuora. Lisäksi menestyin koulussa todella huonosti. Paras numero todistuksessani oli nelonen. Viimein toinen puoleni halvaantui, sain astman ja ainoa pesäpallomailani, sekin itse tekemäni, katkesi varresta poikki. Nyt elämäni muuttui. Suivaantuneena menin ultimate fighting -kurssille, aloin bodaamaan, kirjoittauduin sisään yliopistoon ja hankin sivutöitä Nokian johtokunnasta. Parin kuukauden kuluttua juoks

Minä ♥ Kinnula (T)

Minä ♥ Kinnula (T) Kävin isänpäiväviikonloppuna kotikylässäni Kinnulassa.  Aluksi kävin hautausmaalla kunnioittamassa pääasiassa isäni puolen sukulaisia ja veljiäni. R.I.P: Isän isäpuoli maanviljelijä ja sotaveteraani Urho Matti Tiainen. Isän äiti emäntä Rauha Esteri Tiainen (ent. Sääksjärvi, os. Kuusjärvi). Isä metsuri Heikki Valdemar Ihonen. Isäpuoli metsuri Leo Gabriel Hautala. Veli rekkakuski Harri Leo Matias Hautala. Veli lapsi Jouni Onni Jalmari Ihonen. Isän ottoisä metsuri, pienviljelijä ja punakaartilainen Jalmari Antinpoika Ihonen. Isän ottoäiti emäntä Aino Ihonen (os. Pajuoja). Isän isä suutari ja sankarivainaja korpraali Voltemar Jalmari Sääksjärvi. Seuraavaksi olikin iloisempi tapahtuma eli kummi- ja veljentyttöni yksivuotissynttärit :) Kummitäti Heidi, pikkuveljeni ja kummitytön isä Jarmo "Turbo-Diesel", kummitytön äiti Piia, kummitytön isoveli Rasmus, minä eli kummasetä Jarppi ja sylissä synttärisankari kummityttö Lumina Hilla Inari Seuraavaksi kävimme veljeni

Pistooli (T)

Pistooli (T) Perustuu tositapahtumiin eli isäni ottoäidin kertomukseen jonka hän oli kuullut isäni ottoisältä. Tapahtunut ehkä jossain Lahden - Kosken välisellä alueella ennen antautumista. Nimet muutettu. Tarina kertoo kuinka saksalaispistooli Mauser 6,35 oli päätynyt Jallun käsiin vuoden 1918 sisällissodassa. Pistoolin myöhemmistä vaiheista kerrottakoon sen verran että sodan jälkeen Jallu oli saanut sen takaisin itselleen ja sitä oli varastoitu siitä lähtien hänen tyynynsä alla. Tämä tapa oli pelastanut hänet 30-luvun muilutuksilta. Jallu huomasi miehet ensin. Kontatessaan rinteen laelle hän näki kuinka kaksi kypäräpäistä hahmoa seisoi alempana tienvarsipusikossa lähellä mutkaa. Kumpikin roikotti asetta kainalossaan. Vaikka he välillä näyttivätkin vaihtavan pari sanaa keskenään piti koko ajan ainakin jompikumpi tietä tarkasti silmällä. Eivät mitään ökytalojen nisupoikia sotaa leikkimässä. Oikeita sotilaita. Ulkomailta ja vielä isosta maasta. Polkupyörät makasivat hieman kauempana oja

Eppujen biisin Kuuvartalo yöllä puhkianalysointi (T)

Eppujen biisin Kuuvartalo yöllä puhkianalysointi (T) Aloitetaan analysoimalla puhki Eppu Normaalin kappale Kuuvartalo yöllä (sanat: Mikko Saarela). ” Nyt kaulaan kraka paa, lähde katsomaan pyörivää pakaraa” Ollaan siis menossa vähän parempien kemppaisten eroottiselle klubille kun täytyy kravattikin olla. Ja tietysti kahtelemaan eroottista tanssia. Vähintäänkin. Tässä tapauksessa erästä tiettyä esiintyjää. ”Se loukkaa kaunista vartaloas, kuin uittais rakastajatarta loas” M ies jumaloi tätä tiettyä naista niin että pitää häntä liian hyvänä tanssimaan kaiken maailman kuolaajille. Semmonen on loukkaus jo naisen kaunista vartaloakin kohtaan. Vertaus rakastajattaren loassa uittamisesta kertonee kaiken. ”Mutta se kummasti kiihottaa kun vartalos verhotta liihottaa” M iehen on kuitenkin myönnettävä itselleen että tämän naisen alastoman vartalon liihottelu kiihottaa häntäkin. Vaikka hänen tunteensa ovatkin hänen itsensä mielestä ylevämpiä kuin peruskyrpyreiden. Ilmassa saattaa oll

Juicen biisin 3.30 puhkianalysointi (T)

  Juicen biisin 3.30 puhkianalysointi (T) Jatketaan analysoimalla puhki Juicen kappale 3.30 (sanat: Juice Leskinen). Löytyy Juice Leskisen ja Mikko Alatalon yhteisalbumilta Juice ja Mikko (1975). Kappaleen tulkitsee Juice ja se sisältää kuuluisan kitarasoolon jonka Petteri Salminen soitti 50 pennin kolikolla. ” 3.30" Kello on jo paljon. Tai vähän. Riippuu onko optimisti vai pessimisti.  On se kellonaika kun tavallisetkin asiat ovat vuorien kokoisia.  Tai se aika kun portsari heittää lumihankeen ja pilottitakin perään.  Tai sitten vietän aikaa veljieni, ystävieni tai vain ihmisteni kanssa ja toivon että yö ei päättyisi koskaan.  Mutta se päättyy. Joka kerta. ” Rakasta minua nyt kun kaikki muut ovat menneet.” Tuttua. Mutta miksi muut ovat menneet?   Koska maailmassa on virhe. Koska maailmassa on muutakin kuin rakkaus. Valitettavasti muiden on tehtävä valintoja silloinkin kun minun ei tarvitsisi. Ja joskus rakkaus jota osoitetaan muualta kuin ihan vierestä ei vain riitä. Ei ainakaan

Savikiekot

Savikiekot Pojat kävelevät vanhaa viljelystietä. Etummaisella heistä, Reijolla, on vanha rinnakkaispiippuinen haulikko olallaan. Hänen askelluksensa on varmaa huolimatta siellä täällä esiin pistävistä juurakoista ja maakivistä. Muut kaksi, Tarmo ja Mika, pysyttelevät perässä miten kuten. Tarmon kulkua hankaloitti vilkas luonne, joka pakottaa hänet tuon tuostakin irroittamaan huomion tien epätasaisuuksista, sekä iso pussillinen savikiekkoja. Mika taas kulkee katse maassa, mutta niin ajatuksissaan, että on jatkuvasti vähällä kompastua mihin milloinkin. Hänellä on kantamuksenaan käsiheitin. Kukaan ei puhu mitään, lukuunottamatta Mikaa, joka aina kengän tarttuessa juureen tai kantoon kiroaa sähähtelemällä. Tie päättyy. Edessä leviää laajahko peltoaukea. Oikealla se päättyy pieneen mutkittelevaan puroon, vasemmalla taas liiankin harvan näköiseksi harvennettuun kuusikkoon. Parin kolmen saran päässä aukio näyttää leviävän kauemmaksi vasemmalle. Noin kilometrin päässä suoraan edessä pellot pää

Massaridelinen kenttä (T)

Massaridelinen kenttä (T) Postulaatti: On olemassa sähkömagneettista kenttää täysin vastaava analoginen massaridelinen kenttä. Muutamia perussuureita: m´ (massavirta) = [kg/s] r (säde) = [m] P (teho) = [W, watti ] = [(kgm 2 ) /s 3 ] W (työ) = [J, joule] = [(kgm 2 )/s 2 ] ρ (tiheys) =  [kg/m 3 ] = m / V =  [kg/m 3 ] v m´ (massavirran nopeus) = [m/s] = (m´ / ( ρ  A)) = [(kg / s) / ((kg m 2 ) / m 3 ) ] = [m/s] p m´ ( massavirran paine) =   [Pa, pascal] =   ½ ρ v m´ 2   = [( ½) ( kg / m 3 ) ( m / s ) 2 ] = [kg/(ms 2 ) ] Johdettuja suureita: Viably (U V ) U V (viably) = [S X , s aax] = P / m´ = [ ((kg m 2 ) / s 3 ) / (kg /s) ] = [ m 2 /s 2 ] = W / m = [((kg m 2 ) / s 2 ) / kg] = [m 2 /s 2 ] Viably  (tunnus  U V ) on toteuttamiskapasiteetti. Viably on kahden pisteen välinen massallinen potentiaaliero. Viablyn ( U V ) yksikkö on siis saax ( S X ) joka on [ m 2 /s 2 ] . Trouble ( R T ) R T ( trouble ) = [ ω , o hmega ] = U V / m´ = [(m 2

Kuolema

Kuolema Jos on elämä jännä juttu niin onpa se kyllä kuolemakin. Kuoleman kuva on mustavalkoinen ja liikkumaton. Niin kuin mustavalkoinen valokuva joita esitellään vieraille siinä vaiheessa kun halutaan että lähtevät. Lähtevätpä ne kyllä kuolemiakin esittelemällä... Ääniä ei kuulostaisi olevan ollenkaan. Tuoksujakaan ei ole kuin yksi, sellainen vähän makea. Maku lienee makuasia mutta "ihminen on ihmiselle sushi" sanoi ihmissyöjä. Kuolemankin voi kyllä tuntea, ainakin sen esivaiheet. Ainakin jos ne ovat hitaita ja tuskallisia. Kuolemassa nopeus (v) ajan (t) funktiona näyttäisi ainakin päälle päin katsottuna olevan nolla metriä sekunissa. Eli kun ei ole nopeutta ei ole suuntaakaan. Ja  v ektorisuuretta   voidaan  käsitellä skalaarina. Kuolema näköjään yksinkertaistaa asioita. Kuolemaakin voi leventää. Jos sattuu olemaan lännentuohta eli sitä mitä köyhä kansa sanoi ennen rahaksi. Rikkaillahan arkinen sana "kuolla" on korvattu komealta kalskahtavalla "menehtyä"