Eräs ystäväni bongasi blogistani kuvia noista Simo Häyhä -mangapokkareista. Hänen siskonsa on joskus keräillyt mangaa ja hänellä kuulemma oli nuo molemmat Naruki Nagakawan pokkarit, Talvisota ja Jatkosota.
Niissä seikkailee Talvisodan Tarkka-ampujamme Simo Häyhä, ylpeytemme. Mutta sarjakuvissa hän onkin nuori tyttö:
"KAUNIILTA teinitytöltä kysytään japanilaisessa mangasarjakuvassa:
– Eikö Simo ole miehen nimi?
– Kuulen tuota usein, kuuluu jäyhä vastaus."
Koska historia ja erityisesti Toisen Maailmansodan historia on aina kiinnostanut minua ja koska olin jo jonkin aikaa miettinyt että pitäisipä kokeilla mangaa pyysin ystävääni kysymään josko sisko lainaisi minulle nuo pokkarit. Mutta siskopa olikin kiltti ja lahjoitte ne minulle omaksi.
Huomasin oppivani yllättävän nopeasti lukemaan "väärinpäin." Tarinat olivat mielenkiintoisia ja niissä oli menoa eikä meininkiä mutta piirrosjälkeen piti totutella. Eikä se silti oikein ollut minun makuuni.
Joka tapauksessa hurahdin mangaan!
Niinpä aloin googlettelemaan ja hankkimaan enemmän tietoa aiheesta. Ja sitähän löytyi.
Mainittakoon vielä että pokkarit eivät millään tavalla halvenna sankariamme Simo Häyhää. Päin vastoin. On oikein sydäntä lämmittävää että meillä on niin kuuluisa historian sankari että hänet tunnetaan Japanissa saakka kymmenien vuosien takaa. Ja vaikka tarinoissa tietenkin on taiteilijan vapaus etusijalla kaikilta osin niin kuitenkin huomaa että on hän perehtynytkin sotiemme historiaan.
Googlella törmäsin tällaiseenkin:
"– Kulttuurierot näkyvät varsin voimakkaina siinä, millaisia tarinoita millekin lukijaryhmälle tehdään. Japanissa tarinat, joissa tytöt syövät kakkua ja söpöilevät, keräävät lukijoikseen eniten aikuisia miehiä. Meillä Suomessa ja Euroopassa enemmistö tällaisten tarinoiden lukijoista lienee nuoria naisia itsekin"
- Siira Vieri, mangaharrastaja (Sydän-Hämeen lehti)
No totta kai piti kokeilla tuotakin. Ostin Salesta Ichigo Takanon Orange ykkösen. Mutta eipä tässä kovin paljoa kakkuja syöty eikä söpöiltykkään. Ehkä malliksi.
Piirrosjälki oli enemmän mieleeni kuin Simo Häyhä -pokkareissa. Joka tapauksessa tarina imaisi minut mukaansa ja oli sopivan kevyttä mutta mielenkiintoista luettavaa.
Johtunee siitä että minulta jäi normaali lapsuus ja nuoruus suurimmalta osalta elämättä. Kotiolojeni vuoksi... Tai sitten minulla on japanilaisten geenejä... :D
Jos tykkäsit tästä postauksesta jaathan sitä eteenpäin. Kiitos!
Jarppi Captain Industry
aika erikoinen blogi, mutta niin on minullakin ajankohtaista painavaa sanaa.
VastaaPoistaKiitoksia kommentista :) Täältä pitäs löytyä melkein kaikile jotain. Tajunnanvirtaa, sarkasmia, tositarinoita, draamaa, tragediaa, novelleja, biisejä, runoja, matematiikkaa, paskoja läppiä sekä aika perinpohjainen avautumiseni :D
VastaaPoista