Virkailija Saavuin kansliaan heti avaamisaikana. Noustuani loputtoman tuntuiset kiviportaat tasasin hengitystäni ylätasanteella hetken. Kun jo aioin tarttua massiivisten pariovien toisessa puolikkaassa roikkuvaan raskaaseen messinkikolkuttimeen kuulin sähkölukon pehmeän surahduksen. Avaamisaika! Kerrankin ajoissa! Innoissani paukautin kolkutinta pari kertaa. Kumina oli arvokkaan kuuloista. Jäin odottamaan. Pitkältä tuntuneen ajan kuluttua tartuin kolkuttimeen uudestaan samalla etsien silmilläni mahdollista soittokellon nappia ovesta ja sen vieriltä. Ennen kuin ehdin koputtaa uudestaan kylmän metallinen ääni kehotti minua käymään sisään. Sävy oli virallinen. Tarttuessani oven korkuiseen, paksuun messinkikahvaan yritin vielä etsiä silmiini mahdollista kaiutinta. En löytänyt. Vedin raskaan, hitaasti aukeavan oven auki ja astuin sisään. Aula oli valtava. Musta-valkoruutuinen laattalattia kiilteli vasemmalla seinustalla sijaitsevasta valtavasta ikkunakompleksista suodattuneessa kelmeässä
Tietoa, turhaa tietoa, sarkasmia, satiiria, taidetta, tiedettä ja moottoripyöriä.