Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuuta 8, 2021.

Eikö se työnsä osanne (T)

Eikö se työnsä osanne (T) Paavo Haavikko - Rauta-Aika. Viimeinen luku.  Ilmarin viimeinen repliikki: "Kuolema. Että pelkäänkö minä sitä. Mitä minä sitä pelkäisin. Eikö se työnsä osanne. Ei kai se tätä asiaansa matkalla unohda. Ei unohda! Ei tämä huono elämä ollut. On nähty huonompiakin. Ei tämä huono ollut. On se kaiken ottanut minkä se on antanutkin. Tasan se meni. Ei se huono ollut. Tuli vain kaikki tehdyksi. Tehköön se työnsä nyt, kuolema. Minä tahdon nukkua, hyvin, pitkään. Hyvin pitkään. Väsyttää." Tuonen Tytti & Ilmari Väinön viimeinen repliikki: "Lumi on lämmintä. Yhtä lämmintä kuin nainen. Kolmea asiaa olen minä elämässäni pelännyt, kuolemaa, köyhyyttä ja rakkautta. En muuta. Olen minä ne kaikki pian kestäny, ne kaikki kolme, olen! Niitä minä pelkäsin, kolmea! Kuolemaa, köyhyyttä ja rakkautta. Turhaan. Ihan turhan takia. En pelkää enää. Enkä minä enää edes tiedä mitä minä niistä enimmin pelkäsin. Sitä . Että tulisin avuttomaksi, joutuisin toisten armoille.

Sorvali (T)

  Sorvali (T) Aikoinaan naapurissamme asunut Matikka-Itti seikkailee jälleen!  Elettiin 50-lukua. Isäni ottoäiti oli lähtenyt  kir konkylälle  kirkkoreissulle Matikka-Itin kanssa . Köyhyys riivasi eikä kaikilla ollut varaa hevoseen joten samalla kyydillä kuljettiin aina kun vain mahdollista. Menomatka oli sujunut hyvin. Niin myös itse kirkonmenot. Se kun oli vielä sitä aikaa kun pelättiin Jumalaa ja hävettiin ihmisiä. Kirkonmenojen jälkeen Matikka-Itti ja isäni ottoäiti olivat tehneet lähtöä kirkosta kun pastori Sorvali oli vinkannut sankarimme Matikka-Itin tulemaan kanssaan sakastin puolelle. Ja Itti oli kuin olikin seurannut pastoria sakastin uumeniin. Koska s amalla kyydillä olt liin liikenteessä jäi ottomummoni odottelemaan. Joitakin tuttavia oli jäänyt rupattelemaan hänen kanssaan, harvoin kun nähtiin. Muillakaan kirkossakävijöillä ei tuntunut olevan kiirettä joten porukkaa oli vielä kirkossa niin että riitti ja piisasi. Tässä vaiheessa täytynee kertoa että siihen aikaan pappi ja

Paskoja läppiä

Paskoja läppiä Lentokoneiden kokoaminen lienee kaikille tuttu harrastus ainakin käsitteenä, mutta entäs hampaiden purkaminen? Zoofilisessa laulussa "Tallirakastaja" kuitenkin päähenkilö harrastaa kyseistä toimintaa: "...Purin hammasta, sitten sanoin sille..." Taitaapa Olavi Virralla olla todella yksinäistä laulaessaan (La Cumbarsita): "...sua yksin aina jumaloin..." Mutta mistäpä jumalointiin kaverinkaan saisi... Mitenkäs on Jeesustelun laita? Montako siihen tarvitaan? Tai ylipäänsä Luojailuun? Erään tuttavani mukaan kilpailu tanssilavojen kesken oli niiden kulta-aikana todella kovaa. Tanssilavoja oli kuulemma tuhkatiheään, jopa aivan rinnakkain. Kun kysyin perusteita väitteelle, sain kuulla seuraavan pätkän (Eino Grön – Olet kaunis Margerita): "...Istuimme kahden tanssilavan luona..." Samainen tuttavani totesi erään Joe-nimisen miehen olevan vihreän ja vieläpä nestemäisen. Ihmeteltyäni jälleen hän siteerasi Eppujen kappaletta seuraavasti: "